Mä oon yksin. Sillalta näkee vaan veden mustan pinnan, josta heijastuu katulamppujen valoa. Ei olisi kovin pitkä matka alas.

​

Kuvittelen, millaiselta tuntuu, jos uppoaa kylmän pinnan alle. Kaikki vaatteet painaa päällä. Ihon läpi pistää kipu, joka on jäinen. Ei melkein saa henkeä, koska sattuu niin kovaa.

​

Nyt mun keuhkoihin sattuu kuitenkin Vantaan pakkasilma. Päällä painaa toppatakki ja jaloissa ei mikään muu paitsi ahdistus. Mä oon vielä pinnanpäällä.

​

Irroitan otteen kaiteesta ja astun taaksepäin. Mä en kato taakseni. Pitää jatkaa matkaa.

​

Liikenne hiljentyy, kun tulee ilta. Hiekoitushiekkaa on pitkin katuja, se rahisee mun kengissä ja autojen renkaiden alla.

​

Mä palaan kotiin.